KULTANI KUKKUU KAUKANA
Reading edition
(Kansan-laulu)
Kultani kukkuu, kaukana kukkuu, Saiman rannalla ruikuttaa; Ei ole Ruuhta rannalla, Joka minun kultani kannattaa.
Ikävä on aika, päivät on pitkät, Surutont' en hetkee muistakkaan; Woi mikä lienee tullutkaan, Kuin ei jo mun kultaani kuulukkaan!
Toivon riemu ja autuuden aika Suruani harvon lievittää; Rintani on kuin järven jää – Kukapa sen viimenkin lämmittää?
Kotka se lenteli taivaan alla, Suorsa se souteli aalloilla; Kulta on Saiman rannalla. Lähteä se ei tohdi tuulelta.
Tuuli on tuima, ankarat aallot, Ruuhet on rannalla pienoiset; Ruuhet on aivan pienoiset, Kultaseni sormet on hienoiset.
Oi, älä lähde aaltojen valtaan! Aallot ne sun pian pettäisi. Ei mua murhe heittäisi, Ennen kuin mun multakin peittäisi.