SURUT.
Reading edition
Hän seisoi ja huusi tappara kädessä: "Tulkaa, nyt tulkaa, tulkaa kaikki, te miel'alat apeat, te vastasäät vaikeet, huolten huuhkalinnut ja sydänsurut haikeet, niin koitamme kerran, ken meistä voittaa, ja voitettu olkoon ääneti niinkuin hauta, mi kuusten keskellä hiljainen on."
Hän seisoi ja huusi tappara kädessä, katsoi uhmaten kalliosolaan vuotellen kuoleman karjaa. "Pelkäätkö, Tuonelan untelo ukko, pelkäätkö vuossadan nuorinta lasta, pelkäätkö päivyen poikaa?"
Eivät ne tulleet silloin surut, tulivat silloin, kun makas hän maassa, kamppaili Luojansa kanssa.
Tulivat takaa kuin konnat, löivät kahleisiin hänet, mierolle möivät, tekivät hänestä heikon miehen, polttivat otsaan orjan merkin, jota ei huuhdo vesi, ei veri, eikä huulet kauneimman neidon.
1901.