← Table of contents
Runokirja

MOSKOVA.

Reading edition

Runon raikui kultakannel: "Mitä on myrskystä sanojen, kun soi kansan myrskykellot?"

Vastasi verinen hanki, hukat huuti Moskovasta: "Ruoskikaa runotkin kaikki, sana tuo tekojen myrskyn."

Helkähti hopeakannel: "Mitä on usko suurten unten, kun soi kansan kuolinkellot?"

Tykit tuonelan jyrisi, hukat huuti Moskovasta: "Murskatkaa unelmat kaikki, usko on pohja uuden polven."

Vihan välkkyi rautakannel: "Turhat on rinnan tuskat, riemut, kun soi kellot keski-öiset."

Paukkui pakkanen arojen, hukat huuti Moskovasta: "Surmatkaa sydämet kaikki, sydämestä päivän synty."

Kirkot Moskovan kimalti, Humahtivat huomenkellot.

1906.

Explore with AITake your curiosity a little further.

Reading settings