KUUTAMOLLA.
Reading edition
Kuuhut halki usva-yön kutoo kumman helmivyön, noin läpi mieleni utuisen kudot, neiti, kummat sillat, —
sillat maasta taivahahalle. Kiitos, kiitos kirkkahalle yön valjun valostajalle! Virkkaa neiti vienoin äänin:
"Utu on enne aamun koiton. Koska päällä metsän puiden väikkyvät punaiset hunnut, silloin mieles kuu katoopi osahansa onnellisna."
Noin ällös sanele, neiti! Ennen olkoon yö ikuinen kuin päivä sinua ilman.
1902.