KUOLEMAN RENKINÄ.
Reading edition
Kuljin ma kuoleman peltoja pitkin, kuolema kynti ja minä itse itkin.
"Tule mies rengiksi!" kuolema huusi — "saat palan peltoa ja laudanpäätä kuusi."
Tulen minä rengiksi, huusin ma vastaan. Tottahan Tuonela hoitavi lastaan.
Siitä asti kynnän mä kuoleman sarkaa; viikot ne vierii ja elonhetket karkaa.
Ystävä on kaukana ja sydämeni jäässä; Herra, koska seison ma sarkani päässä?
1898.