METSÄTORPPARIN LAULU.
Reading edition
Pois kirkolta ma muutin korpehen, pois pienen metsälammen rannallen ja talon tahdoin sinne rakentaa, mut omin voimin, ilman auttajaa.
En kylää kutsunut ma talkoihin, en käynyt luona papin, lukkarin ma päivätöitä heiltä kerjäten ja kauppamiestä miellytellyt en.
Vaan itse kaasin, veistin honkapuut ja hankin sammaleet ja tarpeet muut, ja kesän kirvestä kun heilutin, niin valmis syksyll' oli mökkikin.
Nyt etähällä metsätorpassain ma yksin, erakkona elän vain, en kylän karkeloiss', en häissä käy ja vierasta ei torpan tiellä näy.
Mut kesä-illoin peltoni kun nään ja pellollani täyden tähkäpään ja illan päivän päällä lampuen ja rantasaunan savun rauhaisen,
niin silloin tielle katson kaihoten ja kulkijata sieltä vuottelen, ken kanssain nauttimaan sais onnestain ja kera kylpemähän saunahain.
Mut eipä kuulu kulkijata vaan. He eivät anteeks anna konsanaan, kun kylää kutsunut en talkoihin, vaan itse onneni ma rakensin.
1898.
YÖKEHRÄÄJÄ.
Istuin ma illalla yksinäni, kuulin ma hyrinän sydämestäni.
Mikä siellä hyrisevi ainiaan? Neitonen rukkia polkevi vaan.
Istuin ma illalla aatteissani, kuulin ma laulua kupeheltani.
Kuka siellä laulavi ainiaan? Kuolema neitoa kutsuvi vaan.
istuin ma illalla yksinäni, kuulin ma itkua sydämestäni.
Kuka siellä itkevi ainiaan? Impi itkevi vapauttaan.
1897.