KUKKULALLA.
Reading edition
Oli kerran kuin vene vierinyt ois kirkasta järven pintaa ja aurinko aaltoja lämmittänyt ja rantakallion rintaa.
Oli kerran kuin vene laskenut ois kallion kaunihin alle, kaks kaahlannut hietaa valkeaa kaks kulkenut kukkulalle.
Ja eikö aurinko painunut taa saarien, salmensuiden, ja tullut ilta ja tullut yö yli laaksojen, laulupuiden?
Ylt' ympäri tanhusi terhenet yön, utu ulapan aalloilla sousi, unen vallassa laaksojen lammet ui; ja uni se nousi ja nousi.
Se heilahti oksalta oksalle, se kukasta kukkahan kiipi; me seisoimme vuorella käsikkäin ja kuulimme, kuinka se hiipi.
1898.