XVII LUKU.

Vähän sen jälkeen kun Pertti oli mennyt, tuli Tappura Annan luokse. Anna ilostui, sillä Tappura tuli ikäänkuin lohduttajaksi hänen suruunsa.

— Teille, herra Tappura, joka olette puhemiehemme, täytyy minun uskoa suruni… alkoi Anna puhua.

Tappura oli korvana koko mies.

— Äsken, juuri äsken oli täällä Pertti, ja minä tulin siihen murheelliseen huomioon, ett'ei Pertti olekaan tosi kristitty.

— Eikö sen vaarallisempaa? kysyi Tappura kevyesti.

— Oo! Alatteko jo tekin horjua!

— Minäkö? En toki!

— Miten voitte sitte noin puhua? lausui Anna paheksuvalla äänellä.

— Pertti on vielä nuori ja huikentelevainen. Kunhan hän tulee aviomieheksi, niin kyllä me hänet perinpohjin uudistamme tässä asiassa.

— Niin minäkin toivon.

Annalla oli jo helpompi olla, kun Tappurakin ajatteli samaten kuin hänkin.

— Mutta on toinen asia, josta tahdon puhua teille kahden kesken, alkoi Tappura.

— Mikä asia?

— Teillä on omaisuutta — paljonkin.

— Mitä siitä?

— Tiedätte kai jo itsekin, että Pertti nuoruudessaan on vielä hiukan huikentelevainen. Koreilee esimerkiksi puvussaan, ja niin poispäin. Mutta sellainen ei saa olla se, joka tulee suuren omaisuuden isännäksi.

— En ymmärrä, mitä tarkoitatte. Puvussaan hän kyllä minunkin mielestäni on liian ylellinen.

— Puhun sitte suoraan. Teidän omaksi eduksenne ja varovaisuuden vuoksi on tarpeellista tehdä sopimuskirja, mikä määrää, että omaisuutenne pesässä pitää pysyä koskematonna — aivan koskematonna ilman teidän lupaanne. Ja Pertti ennen vihkimistä vahvistaa allekirjoituksellaan tuon sopimuskirjan. Kun olen puhemiehenne, niin omatuntoni pakottaa minut sulasta teidän etujenne valvomisesta näin ehdottamaan.

Pelkästä kateudesta Tappura näin juttusi. Viime viikkoina oli se paisunut oikein vuoreksi hänen sydämessään. Salaa hän Perttiä vihasi. Mutta puolesta puhumaan kiihoittivat nuo luvatut palkinnot. Hän ei jaksanut niellä sitä, että Pertti, tuo entinen renkivekale ylimaassa, entinen nälkäinen ruotilainen siellä, joka hänenkin pirttinsä nurkassa oli homehtunutta leipää jyrsiskellyt silloin, kun hän kauppiaana ryypiskeli peräkamarissa konjakeita tukkiherrain kanssa, että tuo nyt yhtäkkiä kohoaisi sellaiseksi patruunaksi. Ei totisesti! Täytyi asettaa luja sulku miehen liialliselle rimpuilemiselle.

— Mutta oi! Te loukkaatte Perttiä, vastasi Anna Tappuran esitykseen.

— Niinkö luulette? Omaksi eduksenne minä tässä puhun. Ajatelkaa, että hän saa vapaat kädet kourata omaisuuttanne. Ja hän kahmaiseekin sitä sillä tavalla, että syytää suoraan kaivoon.

— En usko sitä Pertistä. Hän on niin kauniisti puhunut minulle tahtovansa uurastaa ja puuhata vastaisuudessa voimiensa takaa.

— Mutta siinä rajuudessaan ja kokemattomuudessaan hän saattaa mennä liiallisuuksiin, saattaa hupeloida siten, että lopulta tekee kuperkeikan. Ja silloin te molemmat istutte paljaalla oksalla. Ei hän ole tainnut teille puhua vielä miten hän aikoo ruveta perustamaan uutta konepajaa ja kilvoittelemaan Strangin kanssa. Eikö tämä ole jo mielettömyyttä?

— Oh! Sitä hän ei ole minulle puhunut.

Anna jäi ajattelemaan. Tappuran puheessa oli silti järkeä hänenkin mielestään.

— Mutta en usko, että Pertti sopimuskirjaan suostuisikaan. Se loukkaisi häntä liian syvästi. Ja ajatelkaa, mikä hirveä häpeä tulisi, jos hän vihillä kieltäytyisi!

— Ei pelkoa! Minä tunnen siksi hyvin Pertin.

— Mutta en minä nyt sentään —!

— Jos kieltäytyisi, joka muuten on aivan mahdotonta Perttiin katsoen, niin silloin astutte te väliin ja revitte palasiksi sopimuskirjan. Sillähän se on tehty. Sopisihan kuitenkin koettaa.

Tappura haastoi henkensä takaa.

— Voi sentään, kun tämä on ikävä asia! Uskon kyllä, että te sulasta minun edustani tätä ehdotatte. Mutta siltikin…

— Juuri niin sitä teen.

— Ja kyllä on viisastakin olla varovainen…

— Niin on. Äsken puhuitte, ett'ei Pertti ole tosi kristitty. Minä sanon nyt jyrkästi, että sitä hän ei ole…

Annalle tulivat kyynelet silmiin.

— Mutta me molemmat varmasti uskomme, jatkoi Tappura, että kun hän tulee naimisiin, me teemme hänestä uuden ihmisen, lujan kristityn, joka uskonsa lujuudessa on ensimäisiä meidän joukossamme. Mutta tässäkin suhteessa on hyvä, että teillä on kahle, jolla te voitte häntä sitoa itseenne. Ja sellainen kahle olisi tuo sopimuskirja. Silloinhan teillä olisi valta hänen ylitsensä. Olisitte tavallaan hänen äitinsä, hänen holhoojansa. Ajatelkaa: tuon nuoren, kokemattoman, mutta niin rakastettavan miehen holhooja, tuki ja turva.

Tappuran viime puhe vaikutti. Hän oli osannut Annan arkaan kohtaan.

— Ja sellaista tukea ja turvaa hän tarvitsee! vahvisti Tappura vielä puhettaan.

— Niin tarvitsee, huokasi Anna kyyneleet silmissään.

— Joko käsitätte?

— Minä suostun ehdotukseenne.

Tappura huokasi helpotuksesta. Hänen esityksestään ei Pertille asiasta virkattaisi mitään ennen häitä. Ja Tappura se hankki lakimiehen, joka mainitun asiakirjan kyhäsi.

Häissä esitti sitte vihkimisen toimittava pappi tuon sopimuskirjan Pertin allekirjoitettavaksi ennen vihkimistä. Annan täytyi silloin pakosta luoda silmänsä alas välttääkseen Pertin murhaavaa katsetta.

Hetken epäröi Pertti. Koko sen ajan Anna vienosti tärisi. Mutta sitte käsi kiukusta vapisten piirsi Pertti harakan jalkoja sopimuspaperille, jotka pappi kokosi hänen nimekseen. Silloin Tappura naurahti pilkallisesti Pertille vasten kasvoja. Mutta hän olikin jo puhemieslahjansa saanut. Insinööri Strang puolestaan katsahti paljon merkitsevästi Perttiin. Ja kohta vihkimisen jälkeen hän lähtikin häistä pois papin kanssa. Heidän mentyään anasti kohta Tappura ja rautatorvi seppä puhumisvallan ja käyttivätkin sitä sellaisella mahdilla, että Pertin teki mieli viskata heidät nurin niskoin ovesta ulos.

Koko häiden ajan oli Pertti kiukkuisella mielellä. Sopimuskirja oli hänelle täydellinen yllätys. Viimein puikahti hän yksin pimeään huoneeseen, jossa vieno kuutamo oli tyynnyttävä. Täällä hän istui ja mietti.

— Onko minua sittekin petetty! äännähti hän itsekseen ja purasi huultaan, jotta siitä lähti verta.

Anna tuli häntä huoneesta noutamaan.

— Miksi täällä yksin istut? puhui Anna sovittavasti.

— Pitäisipä sinun se tietää! vastasi Pertti ontosti.

— Sopimuskirja on vain muotoasia. Elä siitä huoli!

Pertin mieli jo keventyi. Yhdessä Annan kanssa lähti hän häävieraiden pariin.