VIII.

Pari vuotta sitten piirineuvosto kävi anteliaaksi ja määräsi kolmesataa ruplaa vuosittain avustukseksi, jotta voitaisiin lisätä kaupungin sairaalan henkilökuntaa, kunnes perustettaisiin piirisairaala, ja Andrei Jefimitshin avuksi valittiin piirilääkäri Jevgeni Fjodoritsh Hobotov. Tämä on vielä jotenkin nuori — ei vielä kolmeakymmentäkään — pitkä, ruskeatukkainen; poskipäät ovat leveät ja silmät pienet. Hänen esi-isänsä olivat luultavasti olleet vierasheimoisia. Hän saapui kaupunkiin ihan rahattomana, vähäinen matkalaukku kädessä ja seurassaan nuori, ruma nainen, jota hän nimitti keittäjättärekseen. Tällä naisella on mukanaan rintalapsi. Hobotovilla on lippalakki, jalassa pitkävartiset saappaat; talvella hän käy lyhyessä turkissa. Hän lyöttäytyy läheisesti haavuri Sergei Sergeitshin ja rahastonhoitajan pariin; muita virkailijoita hän, herra ties miksi, sanoo ylimysmielisiksi ja pysyttelee heistä loitompana. Kodissaan hänellä on yksi ainoa kirja — "Wienin klinikan uusimmat reseptit vuodelta 1881". Sen hän ottaa aina mukaansa mennessään sairaan luo. Klubissa hän iltaisin pelaa biljardia; kortinpeluusta hän ei pidä. Hän käyttää keskustelussa erittäin mielellään sellaisia lauseparsia kuin "pitkä kuin nälkävuosi", "kyllä te vielä anturoita kulutatte", ja niin edelleen.

Sairaalassa hän käy kahdesti viikossa, tarkastaa kaikki osastot ja ottaa vastaan sairaita. Täydellinen antiseptiikan puute ja kuppaussarvet kummastuttavat häntä, mutta hän ei ryhdy mihinkään uudistuksiin, peläten loukkaavansa sillä Andrei Jefimitshiä. Virkaveljeään Andrei Jefimitshiä hän pitää ovelana veijarina, arvelee tämän olevan hyvinkin rikkaan ja kadehtii häntä hiljaisuudessa. Hän ottaisi itse kernaasti Andrei Jefimitshin toimen.