RAAKUNKUORI.
Reading edition
Kauan olen ollut typösen tyhjä. Hiekka on minua hiljalleen hionut, vesi hylkynä huuhdellut, mutta silmiesi säteily täytti yht'äkkiä sieluni sanomattomalla kirkkaudella ja siitä saakka on povessani kuin helmin vyötä helistetty.
Rinta on onnesta pakahtua; itse olen ilosta höyhenen keveä. Ajatukset ovat kuin ilakoivia, laulavia lapsia, jotka kiipeilevät kisaillen helmaani.
Onnellisen olentosi kuva on syöpynyt sieluuni kuin timanttikiveen, ja ajan aallot hiovat sitä ijäisyyden ihmeellistä hiljaisuutta varten.