KEVÄTHANGILLA.
Reading edition
Taas hankien huikaisu hurmaa mun, taas hopeinen hohtelu huumaa; on ajatus kiihkeän kirkasta, kuin auringon kultaa kuumaa.
Taas hankien huikaisu huuhtoo pois surun suuren syöntäni syöneen; minä unohdan orpona olleeni, enkä muistele kenenkään lyöneen.
Ja tähtinä säihkyvä timanttitie vie suksia suhisten, soiden, kuin kaipaus sielua siivillään, yli valkeiden vainioiden.
Ah, tuolla on metsä ja tuulissa sen soi urvukot unelmiansa… Ja ihminen hiihtää ja hiljenee kuin unehen valveillansa.