JALOKIVIKAUPPIAS.
Reading edition
Kun yllätin sinut itkemästä, olin onnellisin ihminen, sillä tiesin — miksi, miksi… ja siinä samassa silmänräpäyksessä valahti olentoni ihmeellistä hellyyttä täyteen, ja sinä sait tietää salaisuuteni.
Kun olin sen sinulle ilmoittanut, itkit yhä rajummin, enkä tiennyt miksi, miksi… Mutta samassa kiedoit kauniit käsivartesi kaulaani ja lahjoitit minulle kaksi kyynelten kirkkaaksi hiomaa jalokiveä.
Lahjasi tuotti hetken rajattoman ilon jälkeen raatelevaa tuskaa, sillä sinä viattomuudessasi et ollut aavistanutkaan, että olinkin jalokivikauppias, joka vain ostaa ja myy.