ENSIMÄINEN RAKKAUS.
Reading edition
Mis oletkaan, mä tuota tuskin tiedän, vain aniharvoin unissa sun nään; ne aamut, ah, kuin pyhäaamut vietän ja valveillakin uneksimaan jään.
Taas käymme kunnahalle kuutamohon, kuin lasikirkko kimaltelee yö… Taas alkaa ihmeellinen ikävämme, ja sydänpari onnellinen lyö.
Ei yhtään sanaa sanoa voi silloin, vain aavistusten arka lintu lie, mi sieluistamme siivillensä lähti ja ikävämme ijäisyyteen vie.