KAIKU.
Reading edition
Minä olen kuin kaiku korven takana. Huutelen sinulle sieltä tuulen tuomia, vihurin viheltämiä.
Olen usein kuunnellut, kun sinä olet laulaa helkytellyt kyläteitä käydessäsi. Olen vaipunut punastuneena puuta vasten, sillä minä olen aavistanut liian armaita asioita ja nähnyt unia, joista olen ilosta itkien herännyt.
Sinä et tiedä, millä hartaudella olen niitä säilyttänyt, sillä metsän akkunoista käy alituinen tuuli.
Mutta minä olen ajatellut, että sinun tulee kerran ikävä… Huomaat kauneutesi katoavan ja rintasi aivan kuin autioksi käyvän.
Silloin minä sinulle metsään menettämäsi laulut kaikuna kannan, ojennan käteesi nuoruutesi unohtuneet helkytykset, jotka olen hiljaisen suruni hiilivalkeassa kirkastanut.