EN TIEDÄ ILOITSEN VAI IKÄVÖINKÖ.
Reading edition
En tiedä, iloitsen vai ikävöinkö, ja liekö tuskaa tuo kuin outo uni, vai onneako, joka kyynelsilmin kirkkain käy surun sammuttamaan sieluhuni.
En tiedä; sinne vain kuin katsois tähti, tai kaksiko lie taivaan sisarusta; nyt sieltä niinkuin surusaatto lähti; ja edellä käy murheenpappi musta.
En tiedä, hymyilen vai nyyhkytänkö, — on ihmisen vain ihmeen helppo olla; hän käy kuin kirkastuksen tietä pitkin, ja tähdet palaa pakkaskuutamolla.