ORPOLAPSI.
Reading edition
Oi kaipaus, sä lapsi laulajan, ja orpo, jolta oma äiti puuttuu; ei keinu orvon kehto ollenkaan ja palkkapiika pilttiin pian suuttuu.
Sä nyyhkytellen leikit leluines, — niin tupa lienee ahdas armaan olla; voi tuuli tulla yli kynnyksen — ja laulaja vain kulkee kuutamolla.
Hän unohtaa ja vaipuu unelmiin, mut oma sielu silloin orvoks' muuttuu, nyt siellä lapsen lailla nyyhkyttää kai joku, jolta oma äiti puuttuu.