KEVÄTYÖ.
Reading edition
Huokaa suuri sumuaava, hongan latvat hoippuu siellä; suuret kuuset kumartelee kuuhuttaren veneen tiellä.
Liikkuu airot, liukuu pursi; — kaikki katoo, kaikki hukkuu; niin kuin onton vuoren alta käheästi käki kukkuu.
Haaksi kulkee, kuohut halkee, velhot tarttuu veneen perään; sortuu sormet aallon alle, — silpoutuivat sirpin terään.
Kiiltää airo, kiitää venhe, alta aavan ähky kuullaan; tuulten viimat viheltelee kultaisella tuhtopuullaan.
Nytkyy keula, notkuu laita, hauet haukkoo hankapuuta; uhkaa kalma kaikin voimin yössä yksinäistä kuuta.
Pirskuu yllä, porskuu alla; Luojan käsi pitää perää; läikkyy länteen kultavenhe, kuohun alta aamu herää.
Lentää lintu, liikkuu lehti, kunnahalla helkkyy käki. Vielä hetki, — riemuin rientää kylvömailleen kyläin väki.