KOSTO.
Reading edition
Sinä vihastut, kun näet minut yövartijana ovellasi, ja aamulla viskaat kouraani ylenkatseesi vaskisia rahoja.
Sinä sanot ystävillesi joitain sanoja kohottaen olkapäitäsi, ja silmistäsi sinkoaa teräviä tikareja.
Ymmärrän ystäviesi leveän hymyn, aavistan millainen on sinun ankara sieluntilasi, mutta minä hymyilen, sillä sinä olet tietämättäsi viskellyt kuparikolikoita kultasepälle.
Äärettömään ylpeyteeni pukeutuneena tulen kerran arvokkaana vastaasi ja ojennan kuparipenninkisi sinulle kirkkaina kultarahoina.