HETKEN UNTA KUUTAMOSSA.
Reading edition
Himmyt kuu kuin hiljaa puhuis pelkkää hyvää hymähdellen, haaveissansa haukotellen, tytön kutriin kujeillansa kurkistaen. — Kaukaa niinkuin koski huhuis.
Niinkuin uni liikkuis mailla, hämäränä peittäin puita. Alla hunnun huutelevat, syleilevät, suutelevat kylän nuoret… Kuutamo vain kaukomailla kaihollansa kattaa vuoret.
Kummallista… kummallista… Hetken unta kuutamossa, aavistusta arkaa hiukka. Aamulla on kaikki poissa, alkaa taasen työ ja tiukka. Niin kuin suvi ammoin mennyt lemmenkisa muistuu mieleen katsoessa selvin silmin illalliseen porttipieleen.