MITEN USEIN TAHTOISINKAAN TULLA LUOKSESI…
Reading edition
Miten usein tahtoisinkaan tulla luoksesi keskellä päivää, kesken kiireellisintä askaretta, sillä yht'äkkiä sinua muistaissani pusertuu silmistäni kuin lämmin sade ja sieluni on kuin kaipauksen kivuissa.
Tahtoisin nähdä sinut juuri sinä hetkenä, sinä silmänräpäyksenä.
Tuskin uskallan ehtooseen elää, en hennoisi hetkeäkään hukata, sillä onni on lyhyt ja sielun tulisinkin tunne vain sammuva salama. Päivällä käy tuuli päämme yli kuin hyväilevä hengitys, kuin huhuileva huuto, mutta illalla on jo surullinen sade ja maailma ihan kuin itkua täynnä. Ikkunaan painuvat murheen mustat kasvot kylminä ja kyyneleisinä.