HUHTIKUU.
Reading edition
Huu—huu—huhtikuu, tempoo tuuli ja telmää puu, viheltää vihuri villi; pitää peliään peijuunin kukot, lentävät lemmosti höyhentukot, huutelee soitimen pilli.
Huu—huu—huhtikuu, räiskyttelee räystään suu, holisee hopeinen virta; karpalosoilla jo kurkia kahlaa, lapset laskevat koivuista mahlaa, tuvassa piuskelee pirta.
Huu—huu—huhtikuu, leppyy tuuli ja leyhyy puu, illassa punertaa salot; öisin on ihanaa hämärää puilla, tukkilaistulia jokien suilla; kunnailta kumottaa talot.
Huu—huu—huhtikuu, nauraa sulle jo toukokuu pelloille äkeitä ajain; kohta on purojen purskut hiljaa, rinteille ripisee siemenviljaa, pääsky on malolla majain.