MERIMIESTEN KYLPY.

Kaikilla kansoilla ovat omat herkkunsa, niinkuin esim. venäläisillä hapankaali ja saksalaisilla olut. Suomen kansan pääherkku lienee — sauna. Tämä suomalaisten saunahalu on jo hyvin vanhoista ajoista asti ollut ulkomaillakin tunnettu — siihen uskoon ainakin seuraava tapaus saattaa, joka ei ikänsä puolesta mikään eilispäivän lapsi ole.

Tukholman laivarannassa oli — niin kertoo vanha kansantarina — suomalaisten laivojen luo ennen aikaan saapunut herrasmies, ilmoittaen olevansa oikean vihtasaunan omistaja ja tulleensa tiedustamaan, eikö ketään haluttaisi lähteä kunnon kylpy ottamaan.

Päästä kylpemään moniviikkoisen matkan perästä se oli yhtäläinen ilosanoma suomalaisille merimiehille, kuin iltakellon soiminen laiskalle päiväläiselle. Lämmin värähdys herahti pitkin ihoja, jotta moni jo luuli löylyn somasti polttavassa kuumuudessa istuvansa…

Vaikka kansallisominaisuuksiimme hitauskin kuuluu, ei kuitenkaan ruvettu pitkin piiskuttelemaan, vaan heti tiedustettiin, kuinka monella miehellä olisi mahdollisuus päästä kylpemään. Kun sattui olemaan kiireellistä sekä lastausta että purkamista, voitiin eräästä laivasta ainoastaan kolmelle miehelle vapautta antaa. Nämä kolme miestä olivat hyvin suuria kooltaan, ahavoituneita ja tervaisia. Huolimatta siitä, että olivat vettä myöten monta viikkoa kulkeneet, heidän naamansa, kätensä ja pukunsa saattoivat kuitenkin siihen luuloon, että he eivät olleet vettä edes nähneetkään. Jos tähän vielä lisätään heidän partansa, jotka olivat saaneet villissä tilassa versoa, ja hauskassa epäjärjestyksessä olevat hiukset, niin siinäpä heistä jo kuva onkin koristelemattomassa valossaan.

Neljissä miehin — saunan omistaja itse ja nuo kolme merimiestä — sitä sitten lähdettiin astumaan saunalle. Kun kotvanen aikaa oli kuljettu ja kierrelty, niin erään kapean solan ja taka-oven kautta johtaa saunanisäntä kylpyvieraansa "suureen taloon." Siellä tullaan verrattain komeaan huoneesen, jossa merimiesten käsketään riisuutumaan. Saunanisäntä käy noutamassa kolme vihtaa, jotka ovat aika suuria höpsäkkeitä. Varovaisina suomalaisina kysäsevät merimiehet, mitä kylpy maksaa, he kun arvelevat, että tämmöisessä suuressa talossa saattaa kylpy olla hyvinkin kallista.

— Tavattoman huokeahan täällä Tukholmassa saunataksa onkin, tuumivat merimiehet hinnan kuultuaan.

Saunanisäntä neuvoi, mistä ovesta kylpyhuoneesen on mentävä, vieläpä käski tavallista pikemmin ovesta kulkemaan, se kun kiinni pompahtaessaan saattaa vikuuttaa kinttuja. Sitten hän poistui.

Pian olivat merimiehet siinä tilassa, että ainoastaan paidat olivat ruumiita verhoamassa. Vihdat otettiin käsiin ja neuvon mukaan sukkelasti hypättiin saunaan.

Voi "Ilomantsin leimaus" kuitenkin, minkälainen ulvonta, huuto, haukkuminen ja rähinä nyt alkoi — vähintäinkin luuli maailman loppuvan…

Merimiehet olivat, näet, hypätä loikanneet huoneesen, jossa kuninkaan metsästyskoirat pidettiin! Siinä oli piskaa jos jonkinlaista: oli suuria houneja ja pieniä rakkeja, sanalla sanoen kaikkia lajeja, mitä siihen sukuun kuuluu.

"Herroja herrojen koiratkin," sanotaan. Mutta luonnollisesti heidän korkeutensa kuninkaalliset koirat ovat enemmän kuin herroja ainoastaan — ja mahtoi niitten hienotuntoisuutta kauheasti loukata, kun tervaiset merimiehet melkein alastomina uskalsivat niitten asuntoon astua… Siksi ne kai kiihkeällä innolla yksimielisesti nostivat kauhean metelin ja lienevät epäkohteliaisuuden päättäneet ankarasti rangaista, koskapa suoraapäätä tahtoivat puremaan tulla. Merimiehet tiesivät, että siitä on leikki kaukana, kuin Eenokin syömisestä, jos vihainen koira pääsee hampaillaan paljaita kinttuja hyväilemään… Vaan mitäs tehdä? Oveen päin ei voinut kääntyä, koirat kun silloin olisivat tarttuneet sääriin kiinni. Ei siis muuta neuvoa, kuin ryhtyä taistelulla puoliaan pitämään. Vihtojen latvapuolet otettiin käsiin ja tyvillä aljettiin hutkia. Kun iskut sattuivat, silloin koirat, toisten haukkuessa, kahta uhemmin ryntäsivät ulvoen päälle, ja merimiehet niinikään huusivat täyttäkurkkua ja kiroilivat — ja sanomattakin arvaa, että siitä kaikesta syntyi meteli, jota ei ainakaan kuninkaallisessa linnassa jokapäivä tarjona ole.

Kun oli kesä-aika, niin koirahuoneenkin akkunat olivat auki, joten melu kuului kaikkialle. Koko hovi säikähtyi, jopa luultiin kapinan puhjenneen… Päästiin tuossa toki selville, että melu tulee koirahuoneesta. Aseellisia miehiä komennettiin koirakapinata tukehduttamaan. Jos kuninkaalliset koirat lienevät äsken hämmästyneet, niin eipä toisin käynyt kuninkaallisille sotureillekaan, kun näkivät hirmuisessa vimmassa olevan koiralauman ryntäämässä 3 puolialastoman miehen päälle, jotka pelko tekee entistäänkin hirveämmiksi, ja jotka kovasti huutaen koettavat kylpyvihdoilla uhkaavaa vaaraa torjua… Mahdollista on, että sotilaat olisivat ampuma-aseitaan käyttäneet, ell'ei hämmästys olisi ensi topakassa pannut heitä seisomaan. Äkkiä kuitenkin sotainen innostus hämmästyksen karkoitti ja välkkyviä sapeleitaan heiluttelemalla ajoivat sotilaat koirat nurkkiin.

Nääntyneinä olivat merimiehet, päästyään siihen huoneesen, jossa heidän vaatteensa olivat. Mutta sitten alkoi uusi pinnistys — heitä ruvettiin tutkimaan. Ainoastaan yksi heistä osasi vaivaisesti ruotsinkieltä mongertaa, niin että tarvittiin kielenkääntäjäkin. Sillä tavoin asiasta levisi ympäri palatsia tieto, ja kaikki tahtoivat tulla kummituksia katsomaan — hienot hovinaisetkin sitten, kuin merimiehet olivat ensin pukeutuneet…

Tutkinnossa ei tullut muuta selväksi, kuin että saunanisäntä oli tuonut merimiehet kylpemään, mutta kuka hän oli ollut, sitä ei tiedetty. Kun oltiin vakuutettuja, että vilpittömät merimiehet olivat petoksen uhreiksi joutuneet, ei heidän rankaisemisestaan edes kysymystäkään nostettu. Päinvastoin oikein köörissä naurettiin. Merimiehiä tosin suututti, mutta onneksi heidän karkeita mielenpurkauksiaan ei ymmärretty, lukuunottamatta kielenkääntäjiä, jotka puolestaan niistä olivat huvitettuja. Vähitellen merimiehetkin rupesivat tapausta hauskalta kannalta katselemaan, kun poislähtiessä alkoi heidän käsiinsä kiiltäviä kolikoita oikein runsaasti tippua. Hyvämielisinä he poikkesivat kapakkaan, jossa tyhjensivät muutamia laseja "kylvyn päälle."