ROCHDALEN KANKURIT
Reading edition
Ei totuus kaipaa kultakehtoa, sen kuuluttaja seimessä voi maata, ei suuruutt' yksin loisto luoda saata, voi varjostakin valo virrata.
Ei prameutta sukutaulujen Rochdalen miehilläkään, kankureina he raatoi, rehki työstä kalvenneina, myös työttömyyden tuskat tuntien.
He pohjakertaa olivat jos ken, ja tuskin heistä neronleima loisti, kai kasvot tuskan kärsityn vain toisti ja kuvan näytti kurjan nälkäisen.
Mut tuskan kautta aika johtikin suurtyöhön heidät, ahdistuksen paino ja elonkurjuus, köyhyys, riisto, vaino se vihki miehet urhontoimihin.
He ylvään auvonaatteen ilmi toi, niin yksinkertaisen ja siksi suuren, se kärsimyksistä kuin juonti juuren, siit' elinvoiman sai, ja lohdun loi.
He osoittivat mitä heikko voi, kun yhteen käy hän kanssa osaveikkoin: on joukko murtumaton mahti heikkoin, kun yhteisonnea se ihannoi!