NIINKUIN TUONEN JOUTSEN
Reading edition
Liukui niinkuin joutsen vanan velloin vesiin sinilaita venho kaislarannast' esiin.
Niinkuin tuonen joutsen riens' se aavaa kohti. Valkee ruumisarkku venosesta hohti.
Arkuss' ikiuntaan uinui tyttö nuori, varhain valmihina manan maille suori.
Järvi peilityyni, sorja soutokeli, paitahihasillaan airoill' istui veli.
Silmää hivelevä, kaunis, kaunis taulu, luonto ympärillä helkkyvä kuin laulu.
Mietteissäni silmään matkuetta manan, tytön kuolemasta sain jo taannoin sanan:
Perheen liikalapsi toisten tieltä kuoli; syntymästään saakka seuranansa huoli.
Peri taaton taudin, koko suvun surun, osaans' ootti, isos, sai kuin lintu murun.
Köyhyys kielsi hoivan, tauti riisti tarmon, kunnes kutsutulleen kuolo antoi armon.
Liian tuttu juttu, joka päivän satu. Samanlainen aina osatonten latu. —
Niinkuin tuonen joutsen halkoi vettä haaksi haihtuin etäisyyteen — vana jäi vain taaksi.