ESITAISTELIJAT
Reading edition
Tykit Pietari-Paavalin pauhaa, vaan taistoa eivät ne toitota mieliin. Sävel särkynyt sai tulikieliin. Ne raikuvat rauhaa.
Ikirauhaa. Kirvonnut kansa suruvaatteissa värjyin vie manan maaliin valapattoisen viime saaliin: esitaistelijansa.
Punalippua seuraten ylhää ne taistelivat jalopeurojen lailla, päin syöksyivät pelkoa vailla pakon muuria jylhää.
Päin painuivat pyöveleitä. Kuin myrskyssä vaahtoharjat ne meuras, ja kuin meren syvyys seuras väki valtava heitä.
Oli liikkeellä alkuaineet, tuli uumenten uhmas ja raivos ja riehui. Yli vainovallan kiehui tuhon turmion laineet.
Ja hirmuvalta raukes, tuhatvuotinen valhevarjo sen vaipui, peto taltutettu taipui, lumo hyytävä laukes.
Itä elpyä jälleen jaksoi. Mut kallis sen uudestasyntymishinta. Esitaistelijoiden rinta sen hurmeella maksoi.
Yli urhojen ruumisvallein tien vapauteen väki sorrettu suuntaa. Kuin rusko, mi taivaalla puuntaa, verivirta on kallein.
Pyhä, siunattu, siunattu veri! Nuo nimettömät ajan sankarit ylväät, nuo pohjakerran pylväät ikikunnian peri.
Tykit jyskää. Kirvonnut kansa suruvaatteissa värjyin vie manan maaliin valapattoisen viime saaliin: esitaistelijansa.