KOLJONSELKÄ
Reading edition
Kuin talven rinnassa haava yhä auki ammottaa tuo Koljonselkä aava. Kun katsot, niin kammottaa.
Lumivaippaan kietoi tiukkaan jo talvi sen rantamaat, purot puutuivat jäähän piukkaan, suot riittyi ja huurtui haat.
Maall' aisakellot helkkää ja rientää suksimies, jo aikoja talvea pelkkää muu luomakunta ties.
Mut Koljonselkä aava yhä auki ammottaa kuin talven rinnassa haava. Kun katsot, niin kammottaa.
Hile hautautuu sen nieluun, lumen ahmaavat aallot sen, kuin kätketty syvyyden sieluun ois helvetti hehkuinen.