KYLÄN VANHUSVAINAJILLE
Reading edition
Kesken kaatanut teit' ei tuonen sirppi, vaalenneen vei viljan vain mi vartos, laihon kellastuneen, täys' kypsän niitti hankien helmaan.
Uurtaen puurtaen halk' elon hyökypäiden, otsa hiessä ja harteill' ankara taakka, taivalsitte te kaukomaalia kohti hankien helmaan.
Riemun raihnaan koitte, mut murheen runsaan, kyynelein' ilon ostitte, ohdakkeinen, työläs, tuskainen oli kaita polku hankien helmaan.
Koht' on ummessa taas ura uurtamanne, kautta korven kulkeva, koht' ei kukaan tunne tietä, mi johti teidät unhoon hankien helmaan.
Julki kuuluta ei näät mainettanne hautakummulla patsaat, — sammalmättään muistomerkiksi saatte matkastanne hankien helmaan.