MAANTIELLÄ
Reading edition
Nokinaamoin työstä palaa kaupunkilaisproletaari, korkealta päivänkaari säteitänsä vielä valaa.
Mutta maantievarsi-mailla maatyömies nyt vielä raataa, heinää hiessäpäin hän kaataa koneen kuuliaisen lailla.
Liikkui huomaamatta, hiljaa ohitsensa ajan henki. Samana kuin ennen renki korjaa korskan heinää, viljaa.
Menköön kuinka monta kertaa laellensa mailma suuri, rengin horisontti juuri siit' ei siirry vaaksan vertaa.
Ajoilt' Aatamin on peru juhtamaisuus juurin sitkein, vuosituhantenkaan kitkein muuta rengistä ei heru.
Oma itsensä hän ain' on. Maata, kansaa hyödyttää hän, mutta osattomaks' jää hän, alin astinlauta vain on.
Ohitsensa ajan henki liikkui huomaamatta, hiljaa. Milloin vapauden viljaa korjaa kalleinta myös renki?