YSTÄVYYS.

1.

Tähtiä nään, tähtiä nään vaikkapa maan utupeitteellään pilvet vaippahan hienoon kietoo, silmies kimmellys on kuni taivahan ilmestys kirkastava koko tienoon.

Hankinen yö, hankinen yö; kumpuja kattava kiteitten vyö taivahan linnunrata työtä on taikurin ihmeisen, nään läpi ruudukon silmäillen tähtiä tuhat ja sata.

Silmäsi nään, silmäsi nään tumman syvässä pilkkeessään, ripsien liikahtaissa. Murheesi liekkiä tuskaisaa katselen — riemuas hohtavaa, kuljen tähtien maissa.

2.

Juhla-asuun kopin pienen laitoin, maalauksin koristelin seinät. Apilalta tinamaljaan taitoin, pöydälle toin ruohot, pihaheinät.

Valkoliinoin vuoteen, lattiaisen peitin. Ystäväni kaunokaisen sisään toin. Jo räppänästä kaino säde pilkkii. Vierähtää pois paino;

3-.

Mihin perho arka sä eksyitkään pois suojasta lehväkerhon. On kumpu kukaton hietikon tään, käy tuuli tuimana retkillään. — Sä kadotit tyyssijan, verhon.

Tule perho pieno, mä saattelen sun keskelle kukkaissarkaa. Näät aukeevan yhä umpujen ja sä tunnet lehvien tuoreuden. — Oi joutuos, pois kesä karkaa.

4.

Nukut ystäväni; hiljaa ilman siivet ikkunaamme koskettaa. Valko-otsallesi kuuhut hopeaansa hellin heittää.

Nukut ystäväni; suljettuna silmäluomes simpukkaansa helmen kirkkaan kätkee. Lepää valju vartes, jonka kiedoin peittoon lämpimään.

Nukut ystäväni; sydämeni sulle hentoiselle siunaustaan kuiskii. — Kuuhut kulkee, pilkkii öinen tähti. — Nuku hiljaa!

5.

Käsi hentoinen, nää valkoranteet miten rakkahat, en haastaa voi. Salli karkotan pois pahat kanteet, arvet, joita rautakahle loi.

Anna viihdyttää mun kosketuksin sykähtävä, synkkä valtimo. Uusin kiehtovin soi lupauksin rikas elämä, sä kuuletko?

6.

Sydämelles sylkyttelen illan hämärässä kehtolaulun, ainoani on se elämässä.

Sydäntäsi tuudittelen miellä lämpöisellä, kannan sitä kätösissä kuni äiti hellä.

Sydämesi haavoihin jos auttaa öljypisar, valan sen — oi nuku pieno, ystävä ja sisar.

Sydän arka, säikkyväinen nuku tuutilulla! Unen unhoaallokossa leppoisa on sulia.

7.

Mun kammioni sopukkaan jäähyväisille tulit. Sylini aukes valtoinaan, kuin vaha siihen sulit.

Ja surren katse katseeseen kuin kuuma tuli vieri. Vain hetkinen; jo hiljalleen nyt kyynelvirrat kieri.

Ja sydän vasten sydäntä nyt sykki ainut kerta. — Jäin riutumaan, oi vanki mä, sä läksit elon merta.

Mut hetkisessä yleni sun kuvas niinkuin uni. Pois läksit, minä ijäksi sain kaihon sieluhuni.

8.

Pääsky sinisulkiasi sormin aroin kosketin. Ihastelin laulujasi kohotessas pilvihin.

Vaan sä lensit lintu pieno yli metsäin vihreäin, yli vetten; siipes hieno ah sen viime kerta näin.

Näin kun aurinkoinen heitti valkorintaan säteitään. Poies lensit. Ilman reitti johti kauvas etelään.

Tyhjää kaikki, liverryksin ei nyt enää metsä soi. Ikävöin mä — yksin, yksin. — Kyynelsade pisaroi.

9.

Kuin metsän piilokukkanen vanamo hentovarsi säteilit, vaikka latvaa puun vihainen viima karsi.

Noin yhä sua muistellen poveni raukenevi ja kukkaistuoksu eloni kuin mirha kietoilevi.