KANGASTUS.
Reading edition
Kädestä saattajani tuntematon mun selkeyteen, kalliolle vie ja näyttää äärtä taivon kuulaan katon; tää, mitä nään, se ihaninta lie.
Kuin hienoin silkki välkähtävi sini kultaisin kirjailtuine kuvineen. Avarat kaupungit saa silmihini rinteellä hopeaisen harjanteen.
Nään puistot kaareilevin käytävineen, virroista kesyt jalopeurat juo. Ja ilman halki kiitää lentimineen valkoiset linnut taitekattoin luo.
Mä ihastuksin katson kangastusta, mut valkojoutsen vierelläni on. Mä seuraan saattajani viittausta satulaan nousen, käymme lentohon.
Jäähyväiseksi saattajani heittää minuhun katsehen, näin virkkaen: "saat ponnistustes palkan, kohta peittää pimeä verho maisen kurjuuden."