KAHDEKSANKYMMENVUOTIAALLE.
Reading edition
Miksi on mummon hapset harmaat, ryppyjen uurtamat kasvot ne armaat? — Kultaa kylvönsä, hopeata niitos. Suuria antinsa, pien' oli kiitos.
Noin mikä köyristi mummon selkää? — Raskahat taakat. Ihmiset elkää painoa lisätkö. Kovaa hän koki, aika on kuorman hellitä toki.
Miksikä sydän se lyöpi niin harvaan, kuivunut kyynellähde on? — Arvaan liiaksi sykytti, rakasti kerta, silmäkin ehti jo itkeä verta.
Mistä on mielen hartaus pyhä, huulien äänetön siunaus yhä? — Väisti hän elämän arkisen nukan, korjasi talteen ikuisen kukan.
Vanha on mummo. Minnekä jatkaa vaappuva kulkija elonsa matkaa? — — Sinne ah missä on toivojen maa. — Hellästi saatelkaa!