HELLAAN AARTEET.
Reading edition
Yli Arkipelagin laineiden ja rantoja Hellesponton kävi valloittajan käsi hurmeinen, loi valtiomahtinsa onton.
Vahatorneja vain teräs hauras luo, lakastuu sotapäällikön valta, mut Hellas, laulusi laajat nuo ne kukkivi tuhkan alta.
Ja Olympon jumalat nuortuu ne, kuvitelmin kaunihin tehdyt. Meri ennen kuivuvi hiekalle kuin Muusain lähde sä ehdyt.
Yhä Soolonin lait jalot säälissään, tienviittoja olla voivat. Myös Sokrates kertoo mietteitään, sanaseppojen lausehet soivat.
Ja Saphokin vienoa soitintaan ajan vyörteiden läpi soittaa. Maratoonin sankari-innollaan yhä nuoriso laakerit voittaa.
Myös Pindaron, laulajan seppelpään, runokammio mielehen muistuu, kun Teeban kartanot liekeissään Aleksanterin käskystä suistuu.
Mi on ainetta sorahan haudattiin, moni valtias sumuhun haipuu. Mut elämän istutti marmoriin kuvanveistäjän kauneuskaipuu.
Kun purppuraverhoja riistämiään, koinsyömiä kansat käyttää, yhä Attika jakelee ihmeistään, valoheitoin aartehet näyttää.