RUNOTTARELLENI.
Reading edition
(Tunnelma vesikopissa.)
Olen yksin, — ei, sinä luonani taas ohimoilleni painat suudelmaas.
Olen yksin, — ei, käsivarrellein sun kukkaisvartesi hennon vein.
Olen yksin, — ei, sinä kuulet kuin ihanuuttasi laulan riemusuin.
Olen yksin, — ei, nyt helmassa yön me solmimme kukkien helmivyön.
Olen yksin, — ei, kovan piinani näät; tulet rauhana, sointuna, luokseni jäät.