PESSIMISMIÄ.
Reading edition
Hitaasti väistyy hanget huhtikuun, ja raskahasti pilvet liikahtaa. Lumellaan talvi kietoo metsän puun, jäävaippa järven selkää verhoaa.
Vain vaivoin aurinkoisen vilahdus leviää yli kahlehditun maan. Käy hiljainen ja mykkä huokaus kuin ihmisen, mi hautoo murheitaan.
Nyt liekö ketään, joka seisahtuu ja katsein toivehikkain tähyää ja suven kukkasista uneksuu, kuvaset keksii, joit ei toiset nää.
Ketäänkö lie, mi kuulee sävelet etäisten ehompien seutujen? — On kylmää, sulamatta kinokset ja niitten alla maa niin saastainen.