YHTEEN SOIVAT.
Reading edition
Niin sinut, armahani, hyljäten, ma lähdin onnen etsintähän yksin. Nyt palaan pohjattomin pettymyksin sun anteeks' antamustas rukoillen.
Oi nyt en koskaan lähde luotas, en, ma aattelen jo täysin ymmärryksin, ma tahdon käydä kanssas käsityksin niin, armas, itkien kuin iloiten.
Ja rinnalles ma painan raskaan pääni, oi ohjaa, ehjennä mun elämääni! Niin kumman kuumat mull' on kyynelveet.
Mut sielut salaisesti yhteen soivat. Ja Amorinit itse ilakoivat kuin ois he ensi-nuolen ampuneet.