SYKSY-AAMUNA.
Reading edition
Miten kolkoksi kylä on käynyt, miten autioks' armahat maat. Niin kylmät ja kalvakkaat syyshallat on ennättäynyt.
Tien varsilla nokkoset seisoa saa, ja pelloilla pistävät karret. Ja mustuneet perunan-varret kuin kuollehet kumartaa.
Ylt' ympäri kylältä kuuluu vain yks'toikkoinen riihen lyönti, ja tunnoton tuulen työnti käy lehtiä kuljettain.
Ja sieluni, sinnekin aikoinaan on hiipinyt harmaa halla; meni kaikkeni maailmalla, meni jättäen jäljet vaan.