SYYS-ILTANA.
Reading edition
Ja taasen onnen lapset muuttaa saavat viimeisten kukkain kanssa kaupunkiin. Ma kylän kujille jään kyyneliin. Oi sanomattomat on syksyn haavat.
Niin itkun sekaiset on ilman äänet, niin lohdutonna luonnon laulut soi. Ja tuulet toivehetta toistaa voi: kenties sa ainiaaksi tänne jäänet.
Mut ei, ma kerran muuttolintuin lailla myös lennän yli aavain sinne niin, miss' sähkölamput loistaa kulkeviin kuin kuuhut onnellisten asuinmailla.