RUKOUS.
Reading edition
Ma valvon elämäni viime öitä, ja mietin mennehiä yksin vain; kuink' olin, kurja, tehnyt matkallain vain tuhansia epätoivon töitä.
En ymmärtänyt koskaan itseäin, ja toiset tuomitsivat tuhoisesti. Ma luulin joskus: hyvyyteni esti mua pääsemästä tielläin eteenpäin.
Mut ken sen tietää? Rikoin aina, aina, ja mursin toiveet toisten, omani. Elämänkoulun ikilomani mua ällös enää pimeämpään paina!