KEVÄTTÄ.
Reading edition
I
Oi onko se kevättä, ystävä, tuo, kun kukkaset tekevät terää. Kun aallot päältänsä peitteen luo, ja ihmiset päivään herää?
Oi katso, ei kukaan heist' ikävöi Omat silmäni kyyneliss' uivat. Minä näin vain syksyn; salamat löi, ja kukkaset kuivettuivat.
II
Niin nyt kevät-virret helää, kera päivän ma liiton teen, en mieli varjossa elää, vaan kuolla valkeuteen.
Minä avajan sieluni lähteet, ikipäivää itkien juon, ja tuskani tummat tähteet pyhän alttaris äärehen tuon.
Olin pyytänyt päivyttä ennen, nyt mielin sen hurmasta pois. Oi Luoja, tään kevähän mennen en syksyä elää vois.