NOSTA — MURRA!
Reading edition
Niin henkeni mun harvoin nukahtaa, en tiedä mistä silloin unen saa. On niinkuin aaltonen, mi vaahtoaapi; vaan myrskyin, tuulten mennen levon saapi.
Ens syksyn tuulet mulle murheen toi, ne nuoren taimen mahlat maahan loi, ens syksyn henki oli ylväs, suuri, ja siks' sen aina muistan, siksi juuri.