KUKKAINI HAUDALLA.
Reading edition
Yön äärillä pilvet jo uinahtaa, minä viritän viulua vasta, ei vielä mun soittoni sortua saa koen kukkaini haudalla kaiuttaa ja aatella autuasta.
En hyräile hiljaista hymniä, en, minä tyynnytän tyrskyn lasta. Sitä kätkyttä keinutan kaihoillen, johon hukkui unelmat nuoruuden pois päivästä parhaimmasta.
Mut karahtaa kielet kalpeat vaan, ja sieluni itkee salaa. On kuihtuneet kukkani mullassa maan, ja myrskyisen virteni kuullessaan yön ääriltä pilvet palaa.