PIRSTOUTUNUT PERINTÖ.
Reading edition
Murtunut on maammon muistokukka. Totta tuota tarpeekseni itkin! Kuinka koskaan, hento sielurukka, pyhän perintösi pirstasitkin?
Etkö kyllin köyhä ollut silloin? Ei, mut rajattoman rikas, ylväs, uljaat unelmat sua souti illoin, aamuin heräsit kuin päivän pylväs.
Kuinka annoit aartehesi mennä, päästit pyhät tunteet tuulten teille? Ei nyt rauhan-siivet suihkain lennä, vieden puhtaan virttä enkeleille.