SANKARILLENI.
Reading edition
Nyt ottaos orhisi valkoinen, mua varten se valjasta kerran. Luo tahdon ma Tuonelan herran, kera sieluni murheiden.
Minä mielisin kiirehin matkallen, nyt en pelkäisi istuinta Herran. Mua kuuntele ainoan kerran, onnetonna kun rukoilen:
Oi vie mua sinne suureen ijänkaikkisen istuimen juureen ja kerro, ken minä oon.
Näin nöyrästi Herralle haasta: Hän on tuhlaaja tahrojen maasta, ja hän kaipaa jo kalmistoon.