TOIVEET.
Reading edition
Kyll' eksyitte valkeat kyyhkyt, ei tääll' ole toivon sijaa. Ah, mustinta uneksijaa vain vaalii yölliset nyyhkyt.
Oi pimeys peitä, peitä, ne pettävät tyystin mua. Ah, kerran ne murskattua — — ei, ei — minä lemmin heitä!
Jos annan toiveiden mennä, iäks saan minä päivät harmaat. Tään kerran jälkeen ne armaat ei enää luokseni lennä.