← Table of contents
Syksyä

SIUNATTU.

Reading edition

Olen siunattu voimasta rakkauden, on kuormani raskas, pyhä. Min' en koskaan aatellut lastani, en, nyt aattelen, aattelen yhä.

Minä aavistin kaiholla, mitä nyt nään, kun mieheni maljan join, ja itkien suuressa sylissään minä äidiksi unelmoin.

Nyt laulan hymniä lapsellein, nyt viritän virteni uuden, minä taivaalle tunnustukseni tein, olen kirjoissa Kaikkisuuden.

Näin ääretönt' onnea milloinkaan en tuntenut sielussain. Minä vapisen hetkeä, milloinka saan, ja odotan, odotan vain…

Explore with AITake your curiosity a little further.

Reading settings