VAELTAJAN OODI
Reading edition
Kahtahalla on kotipaikka sulla: toinen kehto on sekä hauta toinen. Vierahissa kuljet sa kaiken matkaa toisesta toiseen.
Mutta sentään on jano sulla lentoon Sallimuksen, äitisi, kämmeneltä pilviteille, miss' oman siipes isku tietäsi aukoo.
Sillä tiedät: on omas matka yksin, kaikki muu on äitisi kämmenellä. Tahdot, kaiken-nälkäinen, lentos piirin ohjata loitos.
Kaukaisuuden tuon, mikä silmään siintää, maiden ääret, myös arot valtamerten, taivaan tähti-tunturit — kaiken mielit luonasi nähdä.
Siivet pilven kylkihin arveluitta: taipaleella saat tuta kaikki tunnot! Ties on vaaksa, mutta se vaaksa kulkee outoa suuntaa.
Kuullen maanituksia Paanin huilun pilviteiltä jos kevätlehtoon suostut, joutsenkaulaa kietonet lähteen luona nauravan neidon —
mut et kauan malta: on kiire sulla. Kun soi ukkosrumpu ja nuolet sinkoo, lähdet jälleen: saa veres liekehtimään taistelun vaisto.
Vastavoimat nyt syvin, huimin pyörtein tielles kiertää. Saat tuta tuskan nielut, päivänpaiste-tuokion pienet riemut, tappion rauhan.
Siellä täällä näät monen miehen luita. Niistä kaiken on lihan nakerrellut ahnas paahde tai pedot. Käärme ryömii silmästä jonkun.
Katsot ympärillesi: aavikoita. Hiljaisuutta kuuntelet, yksinäinen. Itses silloin näät sinä ensi kerran silmästä silmään:
aavikoita sielläkin, hiljaisuutta; askelista on veriläikät jääneet; kaiken yllä on syvä iltarusko: Kuoleman silmä.
Siivet pilven kylkihin arveluitta: kohta saavut äitisi kämmenelle! Ties on vaaksa, mutta se vaaksa kulkee outoa maata.