UNI
Reading edition
Kuin kädet kuolleen ihmisen ovat puiden oksat kuivat, kuin paariliinoja vainajain lumipilvet on, ylhäällä uivat.
On laakso autio, hiljainen ja paljon luita siellä. On musta orhi ja kalvas mies ja pitkä varjo tiellä.
Mies kasvoilta on kuin hauta ja yö. Ja nyt — jumala armahtakoon — hän tapaa tiellä poikasen, joka säikkyy ja lähtee pakoon.
Mut nää: käden nostaa kalvas mies, ja varjo lankee kuuhun. Myös poikasen se saavuttaa, ja hän hirttäytyy puuhun —