RUNOILIJA
Reading edition
(Dan Anderssonin mukaan)
Näin runoilija olla, kadull' asustella, kun edes päätöstä ei taistelulle näy, se on, on totta totisesti painiskella kanss' itse saatanan — ties taivas, miten käy.
Se kysyy uhmaa, verta, kyyneleitä, käyn nyrkkisille nyt, tuo aamu kuoleman, mut koskaan murhett' ei, ei naisen-kyyneleitä — en laps, en nainen ole, mies mä olenhan.
Täm' on kuin kalastaisi kaiken yötä eik' einettäkään pyydykseensä sais, kuin kulkis ulapalla yössä, myrskyn myötä, ja maat' ei koskaan, koskaan pilkoittais.
Mut kerran kylmä ruumis olen ikuisesti, ja silloin minut tyyni uni palkitkoon — oon silloin mies, mi painiskelun kesti, ja mulla oikeus on olla, mikä oon.