ILTA
Reading edition
Nään purren purjeitansa riisuvan. Taa ratavallin käärmekiemuran jo päättyi pakomatka auringon. Sen kintereillä ahnas pilvi on.
Se linnun lailla lentää yli maan ojossa kaula, kita ammollaan kuin auringon, yön tulikärpäsen, se mielis pyydystää ja niellä sen.
Ja rannan kaislat ovat niitetyt. Rutaisen veden kyräilevän nyt kuin oudon, ripsettömän silmän nään maan iltaan autioon ja hämärään.
Ja tuuli viimeisillään lepattaa ja pian siiviltänsä putoaa kuin ajatus, mi hämyretkellään saa liian kauas — säikkyy itseään.