NÄKY KADULTA
Reading edition
He tulevat vastaani iltaruskon aikaan, he tulevat kovasta työstä, he tulevat tehtaistaan. Noki niinkuin naamio kasvoilla; siinä on vakoja hien. Ja kaikkien selkä on painunut kumaraan.
Niin, kumarassa he käyvät, niinkuin kaikilla heillä jokin näkymätön, raskas taakka ois. Ja heillä on suuret, riippuvat, känsäiset kädet. Ne nyt ovat tyhjät, ne antoivat voimansa pois.
Ja heillä on kaikilla huulet tiukasti kiinni. Ja silmät hiipuvat, hiipuvat liedessään; savun, työpajan sauhun viipyvän näissä vielä kuin himmeän, liikkumattoman kaihen nään.
He tulevat vastaani iltaruskon aikaan, he tulevat työstä, he menevät jonnekin, pois — ja kumarassa he käyvät, niinkuin kaikilla heillä jokin näkymätön, raskas taakka ois.
Ja nyt syvään tunnen sen: olen yksi heistä, lain alla ankaran: voimanne uupukoon! — Työn lasten heimon aikojen alusta loppuun kivin kuormitettuna kulkevan nähnyt oon.